| Uusi blogi ja kotisivu |
[Sep. 21st, 2008|07:55 pm] |
| [ | mood |
| | content | ] |
| [ | music |
| | Johan Agebjörn: Mossebo | ] | Olen avannut hiljattain uudistetun kotisivuni osoitteessa http://flaa.mooma.info/. Toteutin uhkaukseni ja rakensin blogin kotisivuni yhteyteen. Blogini löytyy tästä lähtien osoitteesta http://flaa.mooma.info/fi/blogi.php. LiveJournaliin on tullut nykyään kirjoiteltua hyvin harvoin mutta valokuvaharrastukseni vuoksi uudessa blogissa tulee näkymään vähintään silloin tällöin tarinaa valokuvauksesta. Plus muista häröistä asioista mitä tähän mennessä on käsitelty.
Kiitti LJ, ja moi. Tästä lähtien tunnarini ovat vain muiden kirjoituksien lukemista varten. |
|
|
| MOOG ja Lopullisen Ratkaisun metsästys |
[Mar. 11th, 2008|10:59 pm] |
| [ | mood |
| | excited | ] |
| [ | music |
| | A State of Trance | ] | Jaahas, näyttäisi siltä, että viimeinen merkintä on yli kolmen kuukauden takaa, jolloin suurimpana uutisena oli Uuno. Ilmeisesti bloggausvauhtini hiipuu hiljalleen. Olen välillä miettinyt blogialustan vaihtoa esim. IRC-Galleriaan. Äsken tuli mieleen että voisin tyytyä väsäämään blogin mooma.infoon. Itse asiassa se on tällä hetkellä mielekkäin vaihtoehto. Blogaamiseen ja yleisesti sosiaaliseen verkostoitumiseen liittyen mua on viime aikoina kismittänyt suuresti sen nykyinen tila. Sosiaalisten verkostointipalveluiden, joihin on rekisteröidyttävä ylläpitääkseen kattavasti yhteys kaikkiin nettituttuihinsa, määrä kasvaa epäinhimillistä tahtia. Mulla on täl hetkel käyttäjätunnus ihan liian moneen sivustoon. Lähes joka päivä plärään läpi lukuisat sivustot jotta näen mitä tuttavarpiirissäni tapahtuu. Minulla voi joskus olla esimerkiksi blogimerkintä tai valokuva, jonka haluaisin asettaa esille suurelle joukolle tuttaviani mutta sen tehdäkseni minun täytyisi viedä merkintä tai valokuva verkkoon useaan kertaan jotta kaikki tuttuni eri verkostoissa näkisivät sen. Olen toivonut jonkinlaista Lopullista Ratkaisua tähän sirpaloituneen verkkoyhteisöllisyyden ongelmaan. Kunpa olisi olemassa tapa, jolla pystyisi vain yhtä järjestelmää käyttämällä olemaan yhteydessä kaikkiin niihin lukuisiin palveluihin, kuten LiveJournal, Youtube, Flickr, Blogger, IRC-Galleria ja Myspace, joiden välityksellä ollaan kiinni yhteisössä. Ongelma on esitetty jo aiemmin mutta tähän mennessä ratkaisua ei ole, joitakin purkkaviritelmiä lukuunottamatta. Ratkaisu voisi olla esimerkiksi jonkinlainen innovatiivinen, avoin rajapinta, jonka avulla verkostot voisivat toimia yhdessä muodostaen yhtenäisen kokonaisuuden verkon sosiaalisista verkostoista ja työkaluista. Joka tapauksessa koitanpa tähän hieman raapustaa jotain viime aikojen mietteitä.
Uuno on kasvanut hurjaa vauhtia. Hädin tuskin sain uutta kameraa rikkoontuneen tilalle kun uuno oli jo kasvanut karvapalleromaisesta pennusta nuoreksi kolliksi. Täl hetkel se painaa yli 2,5 kg ja turkki on muuttunut komeasti kiiltäväksi. Uuno kynsii ja raapii toisinaan kuten aiemminkin, joskus hyvin väkivaltaisesti. Silloin kun on alkanut oikein kyrpimään niin olen leikannut Uunon kynnet siinä toivossa, että raapiminen sattuis vähemmän. Uuno ei tykkää ollenkaan kynsien leikkaamisesta. Uuno on tutustunut isäni avovaimon koiraan, Vappuun. Ne tulevat toimeen vallan hyvin, pentuja kun ovat. Uunolle on nyt annettu ensimmäinen rokotus ja matolääkkeet. Seuraavana olisi vuorossa kastrointi, johon Uuno ei ole ainakaan sanonut eitä. Kuten olen olettanut, kissan hoito on oikukkaan elukan kanssa taiteilemista mutta kuitenkin ihan kivaa hommaa.
Olen siis tekemässä opinnäytetyötäni. Kuin taivaan lahjana mieleeni pälkähti tämä hullu ajatus. Olin pelannut Live for Speediä ja sain selville, että pelistä on mahdollista lukea auton liikedataa. Tiesin, että koulun Virtuaaliympäristöjen ohjelmointilaboratorio pLabissa on liikealusta. Yks ynnä yks. Perkule, miehän liitän ne kaks yhteen FOR TEH MASSIVE LULZ! Ja sitten kuin taivaan lahjana ehdotukseni hyväksyttiin, jolloin alkoi ihan aikuisten oikeesti opinnäytetyön tekeminen.
Helmikuuhun saakka väänsin dokumentteha aina projektisuunnitelmasta tekniseen suunnittelmaan. Pari viikkoa sitten aloitin lopullisen tuotteen ohjelmoinnin. Varsinkin tämä ohjelmointivaihe on ollut todella aikaa vievää, vaativaa ja uuvuttavaa mutta aiheen mielenkiintoisuuden vuoksi kuitenkin kivaa! En malta odottaa sitä hetkeä jolloin saan ohjelman valmiiks ja pääsen ajeleen Live for Speed -liikesimulaatiota!!! VRUUUM!!!1
Tässäpä kuva mistä kyse: 
Tällä hetkellä liikealustan päällä on moottorikelkka, jota käytettiin moottorikelkkasimulaattorissa. En ole nähnyt sitä toiminnassa. En ole myöskään nähnyt muinaista autosimulaattoria, jota varten liikealustan päälle oli roudattu ladanpuolikas. Tällä hetkellä moottorikelkkalla ohjataan joko Tux Racer -laskettelupeliä (tai projektiryhmämme tekemää labyrinttipeliä) eli liikealustalla toimii tällä hetkellä... pingviinisimulaattori.
Viimeisen viikon olen kuunnellut pitkästä aikaa trancea. Törmäsin Armin van Buurenin A State of Trance radio-ohjelmaan, jonka rytmin tahtiin olen vääntänyt koodia. |
|
|
| Uuno |
[Dec. 28th, 2007|06:26 pm] |
| [ | music |
| | Arvo Pärt: Tabula Rasa | ] | Kuten sanottua, olen saanut äidiltäni joululahjaksi kissanpennun. Uuno on n. 10 viikkoa vanha maatiaiskissa. Oikein söpö ja vilkas. Tässä video aiheesta. Näette Uunon mutta myös tyhmän pärstäni, jossa näkyy nykyinen partalookkini:
http://www.youtube.com/watch?v=rjUnxgmbq3Y
Nyt olen siis pennun yksinhuoltaja. Äitini sanoo mua pennun isukiksi. Nyt olen vastuussa vähän enemmästä kuin vain omasta hengestäni. Kiva yllätyshän se oli. Suureksi iloksi Uuno on täysin sisäsiisti, osaa syödä ja mikä ihmeellisintä, osasi raapia raapimispuuta ilman suostutteluja. :3
Minun oli luovuttava ikkunallani kököttävästä Niña-laivasta. Uuno kouraisi juuri hetki sitten laivaa turhan ronskisti. Kun raotin verhoa tarkistaakseni vahingot koko laiva rojahti lattialle enemmän särki kuin koskaan aikaisemmin. No, oli kai korkea aika luopua siitä enkä olis jaksanu enää korjata sitä. Kolumbuksen retkikunnan Niña-laivan pienoismalli oli pienoismalliharrastukseni huippusaavutus ja tyylikäs lopetus.
Laiva on mennyt useampaan otteeseen särki. Kuten monet pienoismalleistani. Nuorempana minua ärsytti suunattomasti kun äitini antoi pikkulasten leikkiä pienoismalleillani. Asia jota niillä nimenomaan EI pitäisi tehdä. No rikkihän ne siitä menivät. Niñakin on sössitty ainakin kerran lattialle ihan kunnolla palasiksi. Harrastin enimmäkseen 2. ms:n sekä modernien taisteluhävittäjien rakentamista mutta lopulta minua kiehtoikin laivan rakentaminen, joita kenties rakentaisin vieläkin jos harrastaisin.
Joulu meni mukavasti perheen parissa. Syötiin, saunottiin ja vietettiin rauhallista joulua. Sain lahjaksi kissan lisäksi kahvinkeittimen, Esko Valtaojan uusimman kirjan ja pari toivomaani CD:tä, mukaanlukien Arvo Pärtin "Tabula Rasa". Itse asiassa täytynee vielä hankkia Pärtin "Alina". Alina on kappale joka minua kiehtoi eniten näkemässäni Pärt-dokumentissa. |
|
|
| Yarr! Me Whiskers Be Cracklin! |
[Nov. 15th, 2007|06:03 pm] |
| [ | mood |
| | exhausted | ] |
| [ | music |
| | Mikael Fyrek: In riots of color they spin | ] | Sen verra opiskelu vie aikaa että oon väsyny ku PERKELE. No ei iha mutta melkei. Projektia pukkaa ja opinnäytetyö etenee. Tänään oli 8 h koulupäivä. Projektin etenemiskatselmus. Projektityöskentelyä ja 4 h luentoja siihen päälle. Huh heijaa.
Mä teen tota opinnäytetyötä pLABille niin mul on sinne labraan tommonen kulkukortti jota vilautetaan aina oven vieressä olevalle lukijalle ja kuuluu piip ja ovi aukee. Noniinni oltii menos duunaa projektii, joka btw oli vähä mukkelis makkelis mallillaa sillee hassusti. Esim ei oltu pidettu yhtään virallista projektipalaveria vaik ne olis pitäny. Sit aikatauluarviot kusi. Niinniin nii, havaittiin et jok ikinen atk-luokka oli käytös. Sit onneks löydettii yks pimeenä oleva ATK-luokka. Ja viereisestä luokasta avulias lehtori joka viitti aukasta sen luokan oven meille. Mentii sit ineen, logattii sisää koneille ja pantii luokan ovi säppiin. Noniinnii siel tehtii sit ihan rauhas projektihommii. Ja ku mä oon projektin päällikko ja mul on viel kaulas tää kulkukortti, joka näyttää kaukaa just samalta kortilt mitä opettajil roikkuu kaulas. Sit olin vähä pedanteis pukimis, naama norsun vitulla jne. niin aina jotku poloiset ihmiset kävi siel luokan oven pikkusesta ikkunasta kurkistelee sisälle ja totes et "jaa tuol näemmä menossa tunti" ku mä istuin kuvattuine asusteineni just siinä opettajan työpisteellä. Naurettii jätkien kans luokan puolel niitä jätkiä siel ruudun toisel puolel et lål painukaaha ny ku tää luokka on meidän käytös. Sit yhes välis joku jantteri tuli oikee ynseenä tiirailee siit ikkunast ja koputteli oveen pariki kertaa niin mä vaan pokkana vilkasen vaa sinne ja oon niin ku ei mitää. LÅL. Suttailtii taululle kaikkee häröö, Ahoy Kittyn kuvii ja satunnaista skeidaa + mainostusta. Hyvä projektipäivä.
![Ahoy Kitty [Ahoy Kitty]](http://www.sahaqiel.com/temp/image2.png) |
|
|
| Haistav*ttumeininkiä |
[Nov. 12th, 2007|05:52 pm] |
| [ | mood |
| | angry | ] |
| [ | music |
| | Radiohead: In Rainbows | ] | Oli just äsken Tietorakenteet ja algoritmit -uusintakoe. Toivottavasti jonkin Jumalallisen väliintulon avulla koe menee läpi. Kokeessa oli suunnilleen samoja kysymyksiä - juuri niitä haistavittu-tehtäviä kuin viimeksikin. Mm. juuri se yks kaiken kruunaava kysymys, jossa täytyy käsin kirjoittaa konseptipaperille ohjelmakoodia! (!!!) Siis vittu! Meil on jostain syystä matematiikkapuolen ope tuolla kurssilla. Ei kukaan täysjärkinen ohjelmistoalan opettaja ainakaa laittais tuollaista tehtävää kokeeseen. No sehän laitto! Eikä se opettaja ilmeisesti tajua vastausta vaikka se olis kuinka oikein. Muistaakseni viimeksi kirjoitin tehtävään niin täydelliset koodit kaksiulotteisine taulukkoviittauksinee (tajuskoha ope ees et semmonen ratkaisu on mahollinen, ellei jopa välttämätön, täs tapaukses) et ei toista ja se oli kai mukamas väärin. Ilmeisesti opettajalla on joku oma "näkemys" tän kurssin ohjelmointiratkaisuihin. Eli väärin menee defaulttina. Vittu! Jos tää ei mee läpi niin täytynee lusia uudestaan se kurssi. Ei mun pitäis kärsiä tällaista järjetöntä paskaa täällä mutta niinpä vain kärsin. VITTU!
Nii ja sit vielä, ku menin sinne uusintatilaisuuteen niin valvojatpa alkaaki muistuttelee et onhan henkilöllisyystodistukset mukana? SIIS MITEN VITTU NIIN? Mistä lähtien semmosta on alettu vaatimaan uusinnassa? Missä siit lukee jotain - ei ainakaa siel mis siitä pitäis lukee jotain! Ei mul henkkarit oo aina defaulttina mukana joten ois vittu kiva tietää asiasta etukäteen! Kysyinki viittoen perältä et mitä jos ei oo niin ei syntyny mitää vastausta. Tein sit sen vitun haistavittukokeen ja sit palauttaessani se jantteri alko penää henkkareiden perää, mä pokkana katoin vaa sitä. Sit se toistaa niin mä vaan et "eio". Sit se kysyy toiselt valvojalt et tunteeks mut. Mä siin katon janttereit vähä VITUN tympääntyneenä. Sit onneks ne vaa laittaa siihen kuittauksen viereen jonku merkinnän et "ei henkkareit". Lähi sit menee vähä VITUN ärsyyntyneenä. Vittu mitä meininkiä tääl joutuu kestää vähä välii.
En voi vittuuntumiseltani edes jatkaa opinnäytetyön tekemistä tänä iltana.
Btw, siitä mun vaihto-opiskelua ei sit tuu tapahtuun. Täytyi valita joko opinnäytetyö tai vaihto-opiskelu ja mä valitsin opinnäytetyön. Ois ollu ehkä mahollista lähtee Unkarii mut sitä nyt ei tuu tapahtuun. Vittu minkäs teet. Älkää lyökö. |
|
|
| Mooma ja marionetit |
[Oct. 28th, 2007|07:19 pm] |
| [ | mood |
| | grateful | ] |
| [ | music |
| | FF-mediafestivaali | ] | Tämä päivä oli ehdottomasti yksi vuoden kohokohdista. Esitin Mooman musiikkia nukketeatteritalossa FF-mediafestivaalin konsertissa.
Mistään suuresta debyytistä on vaikea puhua koska tilaisuudessa oli vain kourallinen VJ-tapahtuman väkeä kuuntelemassa soittoani. Tilaisuudessa esiintyi myös muita paikallisia ääni- ja videotaiteilijoita. Pistettiinpä porukalla pystyyn myös pieni improvisointituokio ja luotiin kummia ääniä.
Aiempaa live-esiintymiskokemusta vailla jouduin kehittämään esitysvalmiuttani alkutekijöistä asti. Minulla ei ollut olemassa minkäänlaista järjestelyä musiikkini live-esitystä varten. Onhan minulla valmiita sävellyksiä tietokoneellani mutta niiden esitys ei käykään ihan sormia napsauttamalla vaan oli kehitettävä jokin mielekäs järjestely. Siihen menikin aikaa kuukausi ja koko tämä syyslomaviikko meni kokopäiväisesti muokatessa materiaalia esityskuntoon. Vaivuin melkein epätoivoon esiintymispäivän lähetessä mutta sain kursittua kokoon jokseenkin edustavan esityksen ja sain jopa hieman harjoiteltua sitä.
Ehkä suurimman vaivan tuotti Korgin Electriben valmistelu esiintymisen osaksi. Electribe ESX-1 on tommonen sampleri/grooveboksi-syntetisaattorihärpäkepärpäke jonka hankin esiintymisen innoittamana. Lähinnä siksi että pelkkää läppäriä esiintymistilanteessa säätävä herra ei ole kovin mielenkiintoista yleisön kannalta. Sain kuin sainkin hommat skulaamaan viimeistä yötä myöten säätämällä ja säheltämällä.
Esitys meni hyvin mutta kuten odottaa saattoi, pieniä ongelmia ilmeni esityksen aikana. En ollut ehtinyt enkä osannut korjata uuden äänikorttini sekä läppärini viive- ja suorituskykyongelmia jotka aiheuttivat ajoittain pieniä katkoksia äänessä. Lisäksi jotkin musiikin osat kuuluivat hieman epätahdissa. Kerran onnistuin jopa pystäyttämään soiton ihan kokonaan aiheuttaen lyhyen, epämukavan hiljaisuuden mutta pystyin onneksi jatkamaan soittoa täysin ongelmitta. Soittelin kaiken kaikkian viisi kappaletta uutta materiaaliani ja esityksestä jäi hyvä fiilis, ilmeisesti jopa jossain määrin yleisöllekin.
Nyt minulla on valmiina rakennettuna jonkinlainen esiintymisjärjestely, jonka myötä on siis hyvä lähteä ponnistamaan muihin mahdollisiin live-esiintymisiin. Että tästä on hyvä jatkaa. Olis kiva tarjota kuunneltavaksi nauhoitus tuosta esityksestä mutta en ehtinyt huolehtia sellaisesta seikasta kiireen ja vaikeuksien vuoksi. Kuviakin lienee lähes ei ollenkaan.
Tost Korgin Electribestä vois kertoa myöhemmin pari sanaa kuvien kera ku se on sen verran jänskä lelu.
![Korg Electribe ESX-1 [Korg Electribe ESX-1]](http://www.mooma.info/misc/temp/electribe1.jpg) |
|
|
| Arrivals |
[Oct. 8th, 2007|06:44 pm] |
| [ | mood |
| | busy | ] |
| [ | music |
| | Janne Hanhisuanto: Padmospheres | ] | Nyt on selkeästi alkanut opiskelun määränpääaseman lähestyminen. Laskeutuminen on aloitettu. Tutoropettajamme on jo suurella vimmalla asettamassa pöytää yläasentoon ja kiinnittämässä turvavyötä laskeutumista varten. Enää minulla on vain matkan viimeinen mutta haastavin tehtävä edessä - opinnäytetyö. Täytyy vielä laskeutua kunnialla kiitoradalle. Onneksi hommat menevät mallikkaasti ja palaset loksahtelevat paikoilleen pikkuhiljaa. Opinnäytetyöni tekeminen on jo alkanut. Tosin tänäänkään en ehtinyt tehdä pätkääkään asian eteen pelkästään kaikenlaisten laskeutumisvalmistelujen vuoksi. Opintosuunnitelma piti tarkistaa ja selvittää pari rästitehtävää jne.
Perillä on lauhaa ja puolipilvistä, saavumme kohteeseen aikataulussa. Näillä mennään. |
|
|
| Labyrinttiuni |
[Oct. 4th, 2007|12:57 pm] |
| [ | mood |
| | tired | ] |
| [ | music |
| | Boards Of Canada - In a Beautiful Place Out in the Country | ] | Näin viime yönä unta jossa oli merkittävänä teemana labyrintti. Menimme jonku tyypin kans jonkinlaisen rakennuksen läpi, jossa oli erikoiselta tuntuvia lukuisia ahtaita huoneita, jossain määrin labyrinttimaisesti, joiden läpi pienien ovien kautta kulkemalla pääsi rakennuksen toiselta puolelta vastakkaiselle puolelle. Talojen molemmat puolet oli eristetty aidalla jonka vuoksi "labyrintin" läpi joutui kulkemaan. Jostain syystä tehtävämme oli kuljettaa pari pientä pinoa seuralehtiä toiselle puolelle. Päästyämme toiselle puolelle huomasimme pudottaneemme lehtiä joten tehtävä ei päättynyt. Siinä hetken pähkäillessämme ovesta tuli peräämme jonkinlainen äijä, kenties zombie jota lähdimme uudestaan karkuun. Koetimme jotenkin päästä takaisin talon edelliselle puolelle jotenkin "huijaamalla", koettamalla päästä aidan yli.
Laitanpa kettuillessani tämmösen turhakkeen ku ei muuta kerrottavaa juuri nyt ole. Jonkinlainen vanha meemi. Otettu Sahaqielilta, joka löysi tämän jostain päin last.fm:ää.
Go to your music player of choice and put it on shuffle. Say the following questions aloud, and press play. Use the song titles that come up to answer each question. NO CHEATING.
How does the world see me? Song: Cosmic Surfin' Artist: Yellow Magic Orchestra Comment: Voin aika kosminen olla toisinaan
Will I have a happy life? Song: Futureal Artist: Iron Maiden Comment: Tulevaisuus tulee kuitenkin olemaan
What do people really think of me? Song: Helio's Course Artist: DAC Crowell Comment: Kuulostaa melko kosmiselta. Espanjaksi helium.
Do people secretly lust after me? Song: Monochrome Existence 1 Artist: Bill Laswell and Tetsu Inoue Comment: Eli eivät.
How can I make myself happy? Song: The Far River Artist: Jonn Serrie Comment: Ei auttane ku lähteä patikoimaan. :(
What should I do with my life? Song: Juna kulkee Artist: Kari Tapio Comment: Ai minne muka?
Will I ever have children? Song: Bathroom Artist: Der Spyra Comment: Öhh, romanttista...
What is some good advice for me? Song: Audax Powder Artist: Aphex Twin Comment: Mitä?
What do I think my current theme song is? Song: Everything Begins With An E Artist: Alice Deejay Comment: Eli ärsyttävä.
What does everyone else think my current theme song is? Song: An Ending (Ascent) Artist: Brian Eno Comment: No ei hyvin mene. Oikeastaan tämä voisi soida hautajaisissani.
What song will play at my funeral? Song: Space Artist: Ash Ra Tempel Comment: Kiitos ei avaruusrokkia hautajaisissani.
What type of men/women do you like? Song: Footbridge To Heaven Artist: Tangerine Dream Comment: Taivaallisista naisista.
What is my day going to be like? Song: Rubycon Part II Artist: Tangerine Dream Comment: Rooman aikojen joki Pohjois-Italiassa. "Crossing the Rubicon is a phrase connoting the passage of a point of no return."
Why am I here? Song: Just Like Honey Artist: The Jesus and Mary Chain Comment: Aha.
What will people remember me for? Song: Salva Nos II Artist: Noir OST 2 Comment: "Pelasta meidät"
What song will be stuck in my head tomorrow? Song: No Sticks No Seeds Artist: Snoop Dogg Comment: Toivottavasti ei.
Are there people outside waiting to take me away? Song: Mother Nature's Son Artist: Beatles Comment: Ilmeisesti mennään niitylle tuijottamaan pilviä ja nuuhkimaan kukkia.
What will this year be all about? Song: Look For The Truth Artist: Iron Maiden Comment: Taas sitä totuuden etsimistä? Puuh. |
|
|
| Sissiparta ja vuoden teknobileet |
[Sep. 23rd, 2007|09:49 pm] |
| [ | mood |
| | grateful | ] |
| [ | music |
| | Huoratron | ] | Mun ulkonäkö on muuttunut viime aikoina. Jaukkurin mökkibileiden huuruissa hetken mielijohteen vaiheuttamana kasvatin parran. Suu ja leikani on nyt kehystetty näppärän näköisellä Van Dyke -tyylisellä parralla. Näyttää mielestäni juuri ja juuri sen verran edustavalta että aion pitää nykyisen pärstäni.
Perjantai oli sattumalta yks vuoden kohokohdista. Yliopiston audiovisuaalisen mediakulttuurin ohjelman 15-vuotisjuhlien kunniaksi järjestettiin M-week. Perjantain ohjelmassa oli seminaari "Äänen ulottuvuudet" jossa puhui joitakin mielenkiintoisia vieraita. Otto Romanowskin esityksessä "Tietokonemusiikin historia" Romanowski toi esille sen, että moni uusi teknologia on vain vanhan toisintoa. Mozart keksi ensimmäisen musiikkitietokoneen mallin käyttämällä noppia joiden silmälukujen mukaan soitettiin jokin ennalta sävelletty tahti. Hammond ei itse asiassa keksinyt tuota mainiota kosketinsoitinta vaan kyseisellä laitteella on esikuva, Telharmonium, erikoinen laite joka kykenee soittamaan kummallista musiikkia lennätinlankoja pitkin. Ja jonka kuljettamiseen tarvitaan vaivaiset 20 junavaunua.
Seppo Kuivakarin esitelmöintityyli oli minulle hieman vaikea joten typorytmisen taiteen luennosta jäi päälimmäisenä mieleen vain esimerkki Granular Synthesiksen installaatiosta "Reset", joka sattumalta pohjautuu täysin samoihin ideoihin joita olen tuonut esille siinä audiovisuaalisessa hirvityksessäni nimeltä "Romanttinen illallinen". "Reset" koostuu vain vuorottelevista, välillä strobomaisesti välkkyvistä, punaisesta ja sinisestä väristä joiden taustalla soi välkkymiseen nähden mielekkäästi muovautuvaa, lähes aivoihin poraavaa ääntä (hurinaa). "Romanttinen illallinen" pohjautuu alkuperäiseen ideaani videopätkästä, joka koostuu vain ja ainoastaan mustasta ja valkoisesta väristä, jotka vuorottelevat välkkyen samoin kuin videossa "Reset". Taustalla soisi silkasta siniäänestä koostuvia ääniä. Vaikka tämän jälkeen idea voisi vaikuttaa pelkältä matkimiselta, ehkä silti toteutan idean kunnolla joskus.
Petri Kuljuntaustan esityksestä jäi käteen havainto siitä, että phonografia, eli kenttä-äänitys, voidaan rinnastaa valokuvaamiseen. Kenttä-äänityksiä voidaan julkaista jopa sellaisinaan äänitteinä, jotka tarjoavat kuulokuvan johonkin ääniympäristöön. Kuljuntaustan tunsin aiemmin hänen kirjastaan ON/OFF, joka on mielenkiintoinen katsaus elektronisen musiikin historiaan. Sonja Kangas esitelmöi musiikista pelinä. Hän kertoi esimerkkejä peleistä jossa musiikki toimi merkittävänä interaktiivisena elementtinä. Esille tuli myös musiikkipelit aina rytmipeleistä tanssipeleihin.
Lopuksi työskentelytapojaanja musiikkiesimerkkejä esittivät DJ Scotch Egg, Huoratron ja rovaniemeläinen Desert Planet. DJ Scotch Egg, Shigeru Ishihara, on hullu Japanilainen teknorupellipää. Hän ja helsinkiläinen Huoratron soittavat rankkaa teknoa käyttäen lähes ainoastaan Gameboytä. Musiikki on siis lähes silkkaa nelibittistä pilinää ja pauketta. Nämä kolme nimeä esiintyivät perjantai-iltana Café Tivolissa tarjoamassa päivän historiallisen annin lopuksi nykyaikaista äänitaidetta.
Ilta oli täyttä superia. Desert Planet soitti oldschool-pelikonsolihenkistä teknopoppia. Tapasin esityksen jälkeen molemmat johtohahmot. Puhuimme heidän uudesta albumistaan joka on julkaistu USB-tikulla. Desert Planet ehti ekana tehdä tämän tempauksen, johon muut tahot ovat alkaneet seurata mukana. Desert Planet julkaisi siis Suomen ensimmäisen USB-albumin. Alkanen olla yhä vahvemmin sitä mieltä että USB-muistitikku voi olla tulevaisuudessa varteenotettava julkaisumuoto musiikille.
DJ Scotch Eggistä huomasi esityksen jälkeen että kaveri edustaa melko hyvin kreisiä neroutta. Esityksen alussa jätkä vetas huumorin vuoksi jokusen preset-rumpukompin Casion vanhasta VL-1-syntetisaattorista, joka on oikeastaan lelumainen laskin-soitinyhdistelmä. "WAN TOO THWEE FOOW!" *tan-ti tss-ti-ta-tan-ti tss-ti* Äijä soittaa melko hektistä ja kaoottista musiikkia. Gabber technoa, noisea ja "lainattuja melodioita sieltä täältä". Välillä soi jopa hetken verran Britney Spearsia. Kesken esityksen Ishihara kutsui tanssilavalta porukkaa esityslavalle ja piti karaokesession. Äijä osaa ainaki tuoda huumorin lavaesiintymiseensä.
Huoratron räjäytti potin. Tämä esityksen aikana demonista virnettä ylläpitävä parrakas teknohirviö soitti Gameboyllään sen verran nerokasta ja pumppaavaa teknoa että lahkeet lepatti. Harmi että äijältä on ilmestynyt vain yksittäisiä kappaleita kokoelmalevyillä. Esityksen jälkeen oli kaljaa menny aika paljon ja tanssimisen jälkeen adrenaliini pinnassa. Käväsin sönköttämässä Huoratronille että "oot mun uus idoli". :D
Silkkaa voittoa. Eipä tullu tähän merkintään paljon kuvia mutta otin tapahtumasta videota ja innostuin editoimaan siitä videopätkän, joka löytyy Youtubesta, joten puhukoon se puolestaan kuvien kieltä: "Dj Scotch Egg, Huoratron & Desert Planet Live in Rovaniemi" - http://www.youtube.com/watch?v=lN3c0CvXsN4 |
|
|
| Mihin katosi itsekritiikki |
[Sep. 14th, 2007|04:03 pm] |
| [ | mood |
| | calm | ] |
| [ | music |
| | Tapsa Kuusniemi - Lycantrophy | ] | Tein profiilin Trax in Spaceen, joka on periaatteeltaan Mikserin kaltainen sivusto. Saa käydä kommaan!
Lieneekö liittymiseni ollut kuitenkin virheliike - Trax in Space vaikuttaa jo nyt sellaiselta pikkumielisten amatöörien paskaiselta hiekkalaatikolta. Kuuntelin erään uuden kappaleen, joka löytyi listasijoitusten kärjestä kuten näemmä moni muukin kappale jostain tilastohäiriöistä johtuen. Laitoinpa myös palautetta kyseiselle kappaleelle. Valitettavasti kappale oli vain yhden tähden arvoinen suoritus ja toin tämän ilmi kommentoimalla hellän lyhytsanaisesti jotakuinkin "ihan... hmm... jees. Mutta tarvitsee PALJON työtä." (ei siis kuitenkaan noin vähillä sanoilla) Käsittääkseni ei ole kenenkään edun mukaista että olisin alkanut ylianalysoimaan sitä, miksi kappale olisi voinut olla niin paljon parempi. Kuitenkaan tätä tajuamatta arvoisa artisti sitten kehaisikin arvosteluani _PASKAKSI_ turhakkeeksi ja antoi arvostelulleni negatiivisen pisteen. Ei näemmä saa antaa negatiivistä kritiikkiä. Hoh hoijaa. Lienee kuitenkin parempi jättää asia omaan arvoonsa ja siirtyä eteenpäin kokemuksen opettamana.
Btw, tarvitsemmeko todella tällaista?
 |
|
|
| Kyoton kaleidoskooppiset ratapäivät, osa 2 |
[Sep. 11th, 2007|02:35 pm] |
| [ | mood |
| | okay | ] | Lukuvuosi on lähtenyt käyntiin vähäisellä tuntimäärällä mutta osaltani melko korkealla toimeliaisuudella. Jätinhän jo opettajalle opinnäytetyösuunnitelman. Teen siis opinnäytetyöni tänä lukuvuotena ja valmistun normaaliin aikatauluun ensi keväänä. Lähetin tänään kansainväliseen toimistoon sähköpostia ja Hellevi Leppiaho otti minut ystävällisesti puheilleen. Kerroin Helleville, ja nyt tässä teille kaikille, että olen harkinnut lähtöä vaihto-opiskeluun Ranskaan. Vaihtoaikeeni meinasivat kuitenkin romuttua sillä kuten epäilinkin, Ranskasta löytyy hyvin huonosti kohteita ohjelmistotekniikan opiskelijalle, varsinkin kevääksi. Mutta minkäs teet, vaihtointoni heräsi kukkaan vasta nyt, en minä sille mitään voi. Jokin aika sitten vielä kuvittelin jämähtäväni Suomeen ilman minkäänlaisia vaihtoaikeita mutta nyt vaikuttaa suunnitelmat toisilta. Ranskaan en siis pääse, joka on hyvin harmillista. Alkoihan Ranska vaikuttaa mielenkiintoiselta vaihtokohteelta Pariisin matkan innostamana. Mutta eräs toinen kohde lienee mahdollinen. Siitä lisää joskus.
Oon viime päivinä pelannut todella paljon LFS:ää. Hetkonen, tämä ei taida olla enää mikään uutinen? No, kuitenkin mainittavaa on se, että olen viime ajat pelannut mahdottoman paljon ns. kruisailupalvelimilla, joissa keskistytään vain rahan kartuttamiseen kruisailulla sekä poliisina ja konnana leikkimiseen. Tässä uljas ajokkini liikkuvan poliisin vaatteissa. Ehkä hupaisin näky LFS:ssä vähään aikaan.
![Emma [Emma]](http://www.mooma.info/misc/temp/lfs18Poliisi_240.jpg)
Oli mulla vähän järkevämpääki ajelua tässä äskettäin. Sunnuntaina iltakahdeksalta oli LFS-Suomen viikottainen kisa, joka ajettiin tällä kertaa Blackwoodin GP:ssä Formula XR:llä. Se oli ihka ensimmäinen ajamani kisa. Ilman aiempaa FOX-kokemusta oli vaikea tehdä kovin mainittavaa tulosta. Aika-ajoissa ylsin vain sijalle 21/22. Kilpailussakin jäin viimeiseksi 13. sijalle yhdeksän kierrosta voittajasta jäljessä. Säälittävää. Nopein kierrosaikani 1:11.44 on ala-arvoinen verrattuna nopeimman kuskin aikaan 1:07.70, joka on vain jokusen kymmenyksen maailmanennätyksestä jäljessä. Koetin jopa jälkeenpäin parantaa aikaani muuttamalla auton säätöjä laihoin tuloksin. Autojen säätäminen jäänee minulle vieläkin rakettitieteeksi. Ehkä en vain osaa. :~(
Kilpailun tulokset |
|
|
| Kyoton kaleidoskooppiset ratapäivät |
[Sep. 6th, 2007|03:29 pm] |
| [ | mood |
| | content | ] |
| [ | music |
| | Planet Boelex: Suunta | ] | Tuliki sit viikon loma heti näin lukukauden alkuun. Tunteja on niin vähän, että seuraavan kerran kouluun vasta ens keskiviikkona. Tullu tässä LFS:ää vähän peliailtua, ylläripylläri. Ratti on ollu kiinni pöydän laidassa suurimman osan ajasta. En tiä onks siin mitää järkee mut oli hauskaa tehdä Mooma-teemainen skini LFS:n autoihin. Tässä tulos. Kyseessä on tämänhetkinen lemppariajokkini, FZ50, joka on suunniteltu Porsche 911:sta mukaillen.
![Mooman FZ50-skini [Mooman FZ50-skini]](http://www.mooma.info/misc/temp/lfs15FZ5MoomaSkin3b_240.jpg)
Tämä on vasta ensimmäinen vedos mutta ideani ovat tässä edustettuna. Periaatteessa skini on yksinkertainen. Käytin grafiikkana Mooma.info-sivuilla olevaa kuvaa, lisäsin väriliu'un etupuolen sinisestä takapuolen violettiin ja kruunasin komeuden purppuraisilla vanteilla. Lopuksi lisäsin muutama Mooma-mainosta kylkiin. Kaipaa vähän viimeistelyä, mm. valkoiset viirut täytynee poistaa tai muuttaa ja pari kaleidoskooppia voisi ehkä lisätä katolle tai konepellille ja taakse. Mitä tykkäätte skinistä? Kuinka voisin tehdä siitä paremman?
Sain eilen viimeinkin ne Emma-kirjat 2-5. Jokin aika sitten hetken mielijohteesta kirjakaupasta tarttui mukaani Emma-mangasarjan ensimmäinen osa. Näemmä on lukemisen puutetta tai sitten sarja vain on sen verran hyvä että tarvi saada lisää. Kyseessähän on Kaoru Morin 1800-luvun lopun Lontooseen sijoittuva tarina palvelijatyttö Emman ja William Jounsen luokkajaon ylittävästä rakkaudesta. Sarjaa lienee ilmestynyt Suomessa jo kuusi osaa.
![Emma [Emma]](http://www.mooma.info/misc/temp/Emma_manga_vol01-200px.jpg) |
|
|
| Hyvä päivä, 1234 ja Planeetta Boelex |
[Sep. 4th, 2007|06:48 pm] |
| [ | mood |
| | grateful | ] |
| [ | music |
| | Planet Boelex: Suunta | ] | Tänään oli hyvä päivä! Pari tunti luentoja ja tutor-tunti. Sitten vähän kuntosalille. Niin, olen aloittanut kuntosaleilun uudestaan. Karttuneen kuntoilutietouden myötä tällä kertaa tuskin mikään menee pieleen. Sitten käväisin koululla kirjoittamassa ja palauttamassa opinnäytetyösuunnitelman, siitä tulee mielenkiintoinen työ, kerron siitä joskus myöhemmin! Lisäksi ehdin kirjoittaa yhden kappaleen lisää siihen rästiin jääneeseen esseehen. Onhan sekin jotain, kyllä se valmiiksi tulee!
Eilen oli siis lukuvuoden ensimmäinen päivä. Käväsin vilkaisemassa meininkiä yliopistolla. Pihalla hääräsi joukko opiskelijoita "mehumukit" kädessä. Öisistä äänistä päätellen oli kovat koulunalkubileet. Maanantai on erikoinen päivä bileille. Kävin yliopiston taidekirjastossa etsimässä uudelleen erästä lopputyötä. Satuin huomaamaan lopputyön käyttäessäni yliopiston kirjaston hakutietokantaa. Kyseessä on Tatu Vuolteenahon lopputyö "1234 - Techno Music as a Part of an Art Installation" tjsp. Työ on teoreettinen osa eräästä nykytaiteen näyttelystä, jonka kävimme Juhan kanssa katsomassa vuoden 1999 keväällä Rovaniemen taidemuseossa. Tuolloin olimme vielä yläasteella taideluokalla. Näyttely oli hyvin inspiroiva teknomusiikin ja visuaalisen taiteen sulautuma. Näyttely oli eräs niistä monista kokemuksista, jotka osaltaan kannustivat minua musiikin harrastukseen. Näyttely oli merkittävä myös siinä mielessä, että se oli yksi hyvin harvoja nykytaiteen, tuoreiden näkemysten ja ilmaisun näyttelyitä Rovaniemellä. Siitä seuraava vastaavan kaltainan näyttely on vasta nyt, kahdeksan vuotta myöhemmin, taidemuseossa tällä hetkellä oleva Linnunlaulupuu-yhteisön audiovisuaalinen näyttely. Näyttely loppuu tämän kuun 23. päivä joten käykäähän äkkiä katsomassa.
Yksi merkittävä ilouutinen on Planet Boelexin juuri julkaistu albumi "Suunta". Käykäähän imaisemassa, taattua Planet Boelex -laatua!!!1 http://www.kahvi.org/152.php
Desert Planet heittää Rovaniemellä ilmaiskeikan torstaina, mennään Cootin kans kuunteleen! Sit Dorikseen vetää viinaa! Jipii! \o/ |
|
|
| Alina † 30.8.2007 |
[Aug. 30th, 2007|03:07 pm] |
| [ | mood |
| | melancholy | ] | Alina oli hyvin ystävällinen ja fiksu koira. Hän juoksi aina ovelle tervehtimään perheenjäsenten tai vieraiden saapuessa. Fiksuna koirana se ymmärsi hyvin ihmisiä ja oppi kuuliaisesti sääntojä ja temppuja. Hän oli tärkeä äidilleni, joka jää kaipaamaan Alinaa. Minäkin tulen kaipaamaan Alinan ystävällistä tervehdystä vieraillessani Äitini luona. Alina joutui auton yliajamaksi tiellä, joka kulkee Jaukkurin talon edustalla. Alinan viimeinen leposija on Jaukkurissa.
![Alina [Alina]](http://www.mooma.info/misc/temp/alina/070422Vietonen%20006_240.jpg)
Alinan pennut jatkavat tämän rotukoiran tarinaa. Alina synnytti pari vuotta sitten kuusi söpöä pentua, jotka ovat nyt eri omistajilla pitkin Etelä-Suomea.
![Alinan pentu [Alinan pentu]](http://www.mooma.info/misc/temp/alina/050721alinanpennut3%20006_240.jpg)
050803alinanpennut4%20006_compressed.avi |
|
|
| Tofukaupan kuski, osa 2 |
[Aug. 28th, 2007|08:44 pm] |
| [ | mood |
| | cheerful | ] |
| [ | music |
| | Planet Boelex: Misplaced EP | ] | Coot palasi Japanista! Vihdoin hän on palannut vaihdosta. Käväs vierailulla tos eilen ja testaili rattii. Viikonloppuna paluubileet! Sain tuliaisiks Pocky-suklaatikkuja! Awesome!
LFS-vaihde on jäänyt päälle. Parin päivän totuttelun jälkeen ratilla ajo alkoi sujua mallikkaasti. Enimmäkseen olen pelannut CTRA-palvelimilla, joilla täytyy kerätä pisteitä edetäkseen kovatasoisemmille palvelimille ja nopeammille autoille. Kilpailu on kovaa, olen ainakin 5 sekuntia jäljessä ratojen ennätysajoista ja se on suuri ero. Niin suuri, että sain vasta tänään ensimmäisen pisteeni ja minulla lienee edessä tavoiteltavana lähes tuhansia pisteitä ennen kuin pääsen edes seuraavalle korkeammalle tasolle. Optimaaliset auton säädöt eivät näkemykseni mukaan lyhennä kierrosaikoja kovin paljoa. Vaikuttaa siltä, että huippukierrosaikoja saavutetaan vain yliluonnollisen onnistuneilla ajolinjoilla ryyditettynä reikäpäisellä mutkanopeudella. Kovaa on tämä rata-autoilu. Enkä ole vielä edes maininnut pelin nopeimpia autoja. BMW Sauberin Formula 1 -auto on tuotu peliin ja sen puikkoihin pääseminen saa havaitsemaan kuinka vaikeaa F1-kilpailu oikeasti on. Auton vauhti on päätä huimaava ja siinä samalla vielä pitäisi säilyttää optimaalinen ajolinja, vaihteet, jarrutukset, nopeus ja samalla varoa törmäämästä muihin autoihin. Huomaa auton Initial D -maalipinta vasemmassa kuvassa.
![Eka CTRA -pojo [Eka CTRA -pojo]](http://www.mooma.info/misc/temp/lfs12firstctrapoint_240.jpg)
Olen viime aikoina kuunnellut järkyttävän paljon Planet Boelexia. Koko tuotanto on soinut repeatilla varmaan viikon ajan. Hienoa on myös se että musiikki on ilmaisjakelussa. Toisinaan saa jopa ilmaisia lounaita. http://www.planetboelex.org/ |
|
|
| Tofukaupan kuski |
[Aug. 18th, 2007|11:56 am] |
| [ | music |
| | Celer - Belsslsssll | ] | On niin paljon mistä voisin kirjoittaa mutta viime päivinä vihoitellut tenniskyynärpääni on esittänyt vastalauseensa kaikkea tietokoneeseen liittyvää kohtaan. Kerronpa ensin mieleni päällä hyppivästä ilosta, jonka aiheuttaa Logitechin G25 Racing Wheel -ohjain, jonka sain tilauksen kautta Viihdekeskuksesta eilen. Vihdoin! Kaksi viikkoa sitten tein voittavan huudon huuto.netissä Logitechin Momo -ratista mutta myyjän perkele ei koskaan saanut aikaiseksi lähettää rattia minulle. Aikani kärvisteltyäni päättää päsäytin hankkia G25:n ja sitäkin piti odottaa vielä kolme päivää tilauksesta koska Rovaniemi on vaan niin perseessä, ja perseestä.
Huh, näemmä aina löytyy kaikesta kritisoitavaa mutta tämä ratti on vallan hieno. G25 ei ole markkinoiden halvimpia ratteja mutta ominaisuuksillaan ja laadullaan yltää loistavasti kärkeen. On muuten ihme kuinka paljon Force Feedback -voimaa tällaisesta pienestä laitteesta syntyy. Rattia joutuu kääntämään paikoitellen vähintään samalla voimalla kuin oikean auton rattia. Polkimet tuntuvat hyvältä ja erillinen vaihdemoduuli vaikuttaa täydelliseltä. Kilpakuskin urani on vasta aluillaan mutta tänään on jo jonkinmoiset kisat erään satunnaisen tuning-forumin jäsenten kanssa, johon törmäsin sattumalta inter webissä. Kisaamme Live for Speedin demoversion Blackwood -radalla kahdessa kisaluokassa - kummassakin hieman erilaiset autot. Tein jo LFS-käyttäjätunnustani varten tuommoisen hienon avatarin. Life for Speedin autot ja radat.
Logitech G25 racing wheel - Review
Live for Speediin törmäsin etsiessäni open source -autopelejä Googlella. (LFS on tosin kaupallinen - mutta sen arvoinen!) Aiemmin olin kokeillut TORCSia mutta se on melko... TORSO. LFS päsähti Kuukkelista heti ensimmäisenä naamaan ja ihastuin heti. Ajotuntuma on taivaallinen ja peli näyttää hyvältä. Phun! LFS on jäänyt minulta täysin tutkan alapuolelle mutta vaikuttaa siltä, että se on yksi suosituimmista verkkoautopeleistä ja se on saanut aiempina vuosina palkintoja mm. parhaasta fysiikanmallinnuksesta ja verkkopelistä. Wikipedian kautta löysin myös pelin netKar PRO, joka keskittyy tommosiin avoinrenkaisiin "kevytformuloihin" tjsp mutta siitä en osaa sanoa vielä juuta enkä jaata. Ratin mukana kaupasta irtosi käytetty Toca 2 mutta sitäkään en ole vielä kokeillut. Mut ens kuun lopulla ilmestyy uusi Sega Rally joka vaikuttaa sen verran herkulta että voisi kokeilla. Btw, Sega Rallyn kehitystiimi testaa peliä samalla ohjaimella, joka minulla on, asennettuna rallipelipenkkiin. Itse asiassa tämä ohjain on viimeinen pykälä markkinoiden tarjonnassa ennen kuin siirrytään aitoihin simulaatiolaitteistoihin. Kewl!
Katsoinpa tuossa äsken Mooman sivua Last.fm:ssä ja huomasin, että samankaltaiset artistit -lista elää vieläkin. Steve Roach löytyy edelleen listasta mutta uutena on ilmestynyt mm. Aaron Marshall ja jokunen muu ambient-avaruusmatkailija. |
|
|
| Pariisi, osa 3 |
[Aug. 5th, 2007|04:44 pm] |
| [ | mood |
| | bored | ] |
| [ | music |
| | Global Communication - 12:18 | ] | Quasimodon kärsimykset
Seuraavana aamuna lyhemmän jonon toiveissa menimme tunniksi jonottamaan Notre Damen tornien sisäänpääsyyn. Seitsemän euron taksalla pääsimme tuntemaan Quasimodon kärsimyksen omakohtaisesti. Tornien kierreportaissa oli 24 porrasta jokaista kierrosta kohti ja kierroksia oli lukemattomia. Yli tuhat kavuttua porrasta ei liene kaukana totuudesta. Katedraalin katon tasalla oli jo mukiinmenevät maisemat ja saimme tutkia kellotornin sisältöä. Notre Damessa on ollut lukuisia kelloja, joista 11 on jäljellä. Mukaanlukien matalimman nuotin suuri kello, joka painaa 13 000 kiloa ripustuksineen. Kipusimme vielä tornin päälle näköalatasanteelle yhä kapeampaa, suorastaan klaustrofobisen ahdasta, kierreportaikkoa pitkin. Tässä vaiheessa jokunen kipuaja oli jo ihan *huff puff*, mutta nohevana poikana kipusin portaat ylös lähes hengästymättä.

Eiffel
Eiffelin torni, pariisin maailmannäyttelyn portiksi rakennettu torni valmistui vuonna 1889 Champ de Marsille Seine-joen viereen. Eiffelin torni oli tuolloin maailman korkein rakennus mutta muut rakennukset ovat ohittaneet tuon 324 m korkeuden. Eiffel on vaikuttava näky. Harmaanruskean tornin havaitsee helposti kaupungin rakennusten keskeltä näköalapaikoilta. Ehkä suurimman vaikutuksen torni tekee sen juurelle lähestyttäessä. Tornin alla on valtava Ranskan lämpimiä tuulia virtaava aukio. Jokaiseen tornin jalustaan mahtuu maan tasalle ainakin yksi ravintola ja lipunmyyntipiste. Tornin kolmelle tasanteelle voi päästä joko loputtomia portaita pitkin kipuamalla tai kalliimmalla ja nopeammalla hissillä. Emme moista humpuukia jaksaneet, olimmehan kiivenneet jo Notre Damen tornien lukuisat portaat ylös asti ja nauttineen näköaloista. Tyydyimme vain kuvailemaan ja istahtamaan hetkeksi tornin alle. Tornin aukiolla kulkee muutama Ranskan armeijan sotilas järjestyksenvalvojina. Tosin FAMAS-rynnäkkökiväärit kädessä pahimman puliveivarin varalta. Sotilaat ovat käsittääkseni Eiffelin pitkän puistoaukion vastapäädyssä sijaitsevan sotakoulun oppilaita, jotka ovat päättäneet uhrata lomapäiviä tehtävän tarjoaman palkkion hyväksi. Tai sitten vain jotain reservin nakkikoneita. Tai sitten en vaan käsittäny mitä tuolla Armeé de Terren sivulla sanottiin.
 
St-Sulpice ja muut jämät
St-Sulpicen kirkko on hieman kuin suppea ja pienempi vedos Notre Damesta mutta silti lähes yhtä komea ja vähäisessä kävijämäärässään miellyttävä. St-Sulpice taitaa olla se kirkko jossa Da Vinci -koodin albiino etsi kätköä alttarin portaiden juuresta. Sisäkuva onnistui yllättävän hyvin. Kävimme katsomassa myös suurta Jardin du Luxembourgin puistoa, jossa herrasväki pelasi petankia. Nähtyä tuli myös se La Defensen toimistoalue. Kävimme ottamassa Muji-liikkeestä tuntumaa design-tuotteiden shoppailuun. Tavaraa löytyi aina pyyhkeistä pyöriin ja koottavista pahvikaiuttimista kenkiin. Eiffelin tornin valoshow oli melkoinen floppi. Tuhat satunnaisesti viisi minuuttia vilkkuvaa lamppua ei yltänyt ihan spektaakkelin määritelmään.
 
Mietteitä Pariisista
Pariisi on ihan OK paikka. Pariisin nähtävyydet ovat vertaistaan vailla. Notre Damea vaikuttavampaa katedraalia saa etsiä kaukaa ja Pariisin kaupunki romanttisine pikkukujineen, arkkitehtuureineen ja valtavine puistoineen on mukavaa nähtävää. Toisaalta Pariisissa törmää valtavaan turistimäärään, joka näkyy mm. sadan metrin pituisissa jonoissa nähtävyyksillä. Pariisi on hieman likainen ja haiseva kaupunki. Vaikka katuja pyritään pesemään, ei aina voi välttyä esimerkiksi roskilta tai urean hajulta. Pariisilla on viehättävä puolensa. Minulta jäi ehkä kokematta Ranskalainen keittiö kaikessa komeudessaan mutta ehkä kokenut ruokamatkailija löytää täältä jotain miellyttävää. Kahvikulttuurissa on eroa. Hotellissamme tarjoiltiin suomalaisille tutun sumpin sijasta miellyttävää tummaa paahtoa. Kahvilassa tilauskomento, "Coffee", ei tuotakaan eteesi mukia perustsuffea vaan kupin espressoa kermatilkalla ja suklaapalan, jotka maistuvat kuitenkin mukiinmeneviltä. Pariisista löytää miellyttävää ainakin naiskauneudessa, joka on usein vähintään hillityn eleganttia. Kauniit ranskattaret saavat itsensä näyttämään kauniilta toisin kuin suomineidot, jotka valitettavasti joskus saavat itsensä näyttämään vain pissiksiltä tai muuten vain faililta. Tai sitten se vaan jonkinlainen yleinen ilmiö että aina matkalta palatessa kotimaan neidot näyttävät lähinnä inuiiteilta.
Tällainen oli Pariisi. Ens kerralla jotain aivan muuta. Väliaika, kahvia ja pullaa.
  |
|
|
| Pariisi, osa 2 |
[Aug. 2nd, 2007|08:34 pm] |
| [ | mood |
| | calm | ] |
| [ | music |
| | SETI: Pharos | ] | Pariisin helmi
Louvren jälkeen kävimme töllistelemässä Sacre Coeurin kirkkoa Montmarten kukkulan päällä sijaitsevassa kaupunginosassa. "The Basilique Sacré-Cœur (Basilica of the Sacred Heart) is a Roman Catholic church and familiar landmark on Montmarte, Paris." Retkestä jäi käteen tämä yllättävän hyvin onnistunut kuva.

Seuraavana aamuna sainkin kokea matkan täyttymyksen, yhden Pariisin tunnetuimmista, ellei tunnetuin nähtävyys, Notre Damen katedraali. Notre Damea lienee jossain kehuttu maailman hienoimmaksi katedraaliksi ja ihan hienohan se on. Siihen viittaa myös sadan metrin jono sisäänkäynnissä sekä suorastaan epäkunnioittava väentungos ja hälinä sisällä. Epäkunnioittava varsinkin siksi, että sisäpuolen hässäkän keskellä pidetään jumalanpalveluksia, kuten juuri meidän vieraillessamme. Muutama vihreisiin kaapuihin pukeutunutta pappia julistivat sanaa ranskaksi, paskaakaan en ymmärtänyt, jatkoin katedraalin kiertelyä audio-oppaan johdatuksella.Notre Dame on valtava, penkkirivejä on lukemattomia, alttari on suuri ja jatkuu pitkälle taakse. Urut ovat penkkien takana länsiruusun edessä (Kuvassa jonka lähetin tekstiviestissä, on pohjoisruusu, ei länsiruusu). Valitettavasti urkuja ei soitettu, niitä kuulee ilmeisesti vain sunnuntaisessa urkukonsertissa. Katedraalin sivuilla aina alttarin taakse saakka on lukuisia kappeleita eri pyhimyksille. Kappelit ovat huoneen kokoisia toisistaan seinien rajaamia syvennyksiä, joissa on yleensä mm. pyhimyksen veistos, paikka kynttilöille ja koppi syntien tunnustamiselle.
  
Kaiken hälinän keskellä oli vaikea imeä sisään katedraalin olemusta kaikessa upeudessan tai edes audio-oppaan selostuksia historiasta. Matkamuistomyymälän korujen sijasta mukaani tarttui parilla eurolla automaatista Notre Damen muistokolikko. Kolikossa lukee vain Cathédrale Notre-Dame de Paris - Edition 2007. Toisella puolella on rautaristi ja toisella puolella jokin pyhimys vauva sylissä, heidän taustallaan ruusuikkunan ruusukuvio. Lieneekö neitsyt Maria ja Hesus, en kyl mene vannomaan ilman varmempaa tietoa. Notre Dame on monelta osin kaunis rakennus. Suuri osa värillisistä ikkunaruuduista ei ole alkuperäisiä, koska ne ovat joutuneet uudistuksen kohteeksi historian varrella. Katedraalipoloinen on joutunut kestämään kaikenlaista, mm. aarre- ja veistosvarkauksia. Onpa se jopa yritetty tuikata tuleen. Näistä koitoksista on kuitenkin säilynyt tulevia polvia ihastuttamaan suurenmoinen reliikki vuosisatojen takaa, kauneudessaan ehdoton Pariisin matkakohteiden helmi.
http://www.cathedraledeparis.com/EN/ http://en.wikipedia.org/wiki/Notre_Dame_de_Paris
 
Notre Dame sijaitsee Pariisin keskeisimmällä kohdalla, pienellä saarella Seine-joessa. Kävimme myös toisessa saaressa, jonka kapea keskikuja edustaa hyvin pariisilaisia pikkukujia viehättävine pikkuputiikkeineen ja pikkuravintoloineen. Muistui mieleeni, että unohdin ostaa yhdestä putiikista puristeltavat tissi-stressipallot. Seinen etelärannan kadulla myyntikojuissa myytiin antiikkikirjoja, matkamuistoja ja kitchiä. Kojujen ohi käveltyämme olimmekin jo ns. latinalaisessa kaupunginosassa. Nimi tulee siitä, että siellä on opiskeltu latinan kielellä. Oppaamme neuvoi kävelyreitin kaupunginosan kujilla. Eipä ollut kovin erityinen paikka, nähtävyydeksi jäi ravintolakujat kehuttuine ruokapaikkoineen. Toki mieleen jäi myös kuuluisa kirjakauppa Shakespeare and Company, joka on luultavasti ainoa lajiaan maailmassa. Kaupassa on kaikenlaisia kirjoja laidasta laitaan ja vanhoista uusiin. Kirjakauppa on hyvin avaramielinen, koska siellä saa soittaa pianoa, istahtaa alas ja lukea tai kirjoittaa kirjaa sekä silittää putiikin kissaa. Putiikissa on myös ilmoitustaulu sekä seiniltä löytyy kaikennäköisiä tervehdyksiä, toivotuksia ja kirjeitä maailman ihmisiltä. Putiikista löytyikin vintin perähuoneesta kirjojen lukijoita ja jokin läppäriä näppäilevä heppu. Yläkerrasta löytyi myös entisöitynä(?) jonkin kirjoittajan puolen kuutiometrin vetoinen kirjoituskoppi, tai pikemminkin kaappi.

 
Napoleonin jumalkompleksi
Käytiin riemukaarella, joka sijaitsee Place de l'Étoilella. Arc de triomphe de l'Étoile on valtava rakennelma. Kaaren päälle kiivenneet ihmiset näyttävät pieniltä pisteiltä korkeudessa ja kaaren alla on paljon tilaa räpsiä kuvia ja töllistellä tuntemattoman sotilaan hautaa. Kaaren kahden jalan läpi menee vielä yksi kaari kohtisuoraan suurempaa kaarta vasten. Kaikilla kaaren sisäpinnoilla on pitkät luettelot paikannimiä, jokta Napoleon on valloittanut. Onhan kaari rakennettu Napoleonin sotavoittojen kunniaksi. Kaaren neljällä ulkoseinällä on suuret veistokset. Kaaren holvikatot ja reunat ovat ruusuin ja kaiverruksin koristeltuja. Vaikuttava näky. Mutta vaikuttava on myös näky Riemukaaren laajalta aukiolta, josta lähtee 12 ilmansuuntaan pitkiä puistokatuja. Itään päin Champs-Élysées jatkuu jopa kolme kilometriä aina Place de la Concordelle saakka ja vastakkaiseen suuntaan Avenue de la Grande Armée jatkuu jonnekin kaukaisuuteen kohti La Défensen aluetta, jossa on tämä suuri ja korkea kuutiomainen toimistorakennus, Grande Arche, jonka keskellä on suuri aukko. Tiesittekö, että Napoleon kruunasi itsensä? Kerranpa hän katsoi että Ranskalle täytyi saada monarkia ja kuningas. Ja Napoleonpa ei alistunutkaan muille vaan kruunasi itse itsensä, ennen kuin kruunasi vaimonsa kuningattareksi. Tämän tapahtuman on ikuistanut David Louvren jättiläismaalausten saleihin metrien korkuisena.
 
Pariisin ruokafailaus
Näemmä minun oli helppo pettyä Ranskalaiseen ravintolakulttuuriin. Notre Damen ja latinalaiskorttelikierroksen jälkeen teimme virheen mennessämme illastamaan kyseiseen lattarikortteliin. Kortteli on illanvieton ja ihmistungoksen disko- ja baarihenkinen helvetti vaikka jostain syystä liikkeiden seinillä lukeekin "restaurant". Kyseisenlaiset paikat eivät olleet ihan sitä mitä toivoin illalliskokemukseltani joten koetin valita ravintoloista pienimmän pahan. Minulta ei olisi kannattanut silloin kysyä mielipidettä koska valitsinkin koko alueen paskimman loukon. Ulospäin täysin hiljaisen ja rauhallisen oloinen ravintola osoittautuikin sisäpuolella olevan juuri kaikkea sitä mitä en toivonut sen olevan. Absurdin ja traumaattisen kokemuksen tästä teki se, että havaitsin kaiken tämän ja enemmän vasta vähitellen homman edetessä. Valehtelematta KAIKKI meni pieleen aina kaiuttimista pauhaavasta _RADIOSTA_ (siis mitä vittua?) likaisiin aterimiin! Pitääkseni pitkän tarinan lyhyenä kerron nähneeni seuraavana yönä unta, että kuljin vikasuuntaan valittuani väärän reitin ja yrittäessäni palata oikeaan suuntaan ryömin itseni kiinni verkkoon. Yhtä epämiellyttävä painajainen oli tuo karmea ravintolareissu. Ainoa positiivinen asia oli, että en saanut ruokamyrkytystä. Onneksi seuraavaksi pahin kokemus oli vain huono ymmärrys meidän ja erään ravintolan henkilökunnan välillä tilatessamme ruokaa, jota kuitenkin saimme. Toisaalta erittäin hyviäkin kokemuksian sain. Kiinalainen keitto, paistettu kala ja risottomainen riisi oli suorastaan hurmaava kokemus. Keittokaan ei yllätyksekseni maistunut läheskään tiskivedeltä. Se oli jopa herkullista! Kertoneeko jotain Ranskalaisesta ravintolakulttuurista että parhaaksi ruokakokemukseksi jäi tämä hotellin vieressä sijaitseva kiinalainen ravintola? Patonki jäi päälimmäisenä mieleen ranskalaisesta keittiön tarjonnasta. Niin no on siellä hyviä omeletteja. Suosittelen kana-sipuli-yrttiomelettia St-Michelin katuravintoloissa. Ja tietysti kaljaa.

Viimeinen avautuminen, huipennus ja loppukatsaus Pariisista ensi jaksossa. |
|
|
| Pariisi |
[Jul. 29th, 2007|07:32 pm] |
| [ | Current Location |
| | Rovaniemi | ] |
| [ | mood |
| | content | ] |
| [ | music |
| | Blu Mar Ten - Black Water | ] | Ensikosketus Ranskaan
Saavuimme lentokoneella Charles de Gaullen lentokentälle ja koneesta astuessamme oli vastassa Suomeen verrattuna vain hieman lämpimämpi ja kosteampi ilma. Matkalla hotellille saimme jo hieman näkemystä ranskalaisten jokseenkin tulisemmasta temperamentista. Liikenne on hieman vapautuneempaa vaikkei lähelläkään esimerkiksi kaukoitämäistä itseohjautuvaa kaaosta. On vaara jäädä yliajetuksi vaikka jalankulkijoille näkyisi vihreä valo. Kulkuvälineinä kaupunkilomallamme käytimme lähinnä metroa, jossa valitettavasti kokee hieman ahdistavan tungoksen koko iltapäivän ajan. Pariisissa toimii myös metromainen taajamajunaverkosto, joka on nopeampi mutta asemien välit ovat pitkiä. Kolmen päivän matkailijalippu kaikille kulkuvälineille keskustan alueelle maksoi 18,60 €.
 
Ensimmäisen päivän iltana ehdimme käydä kävelyllä Jardin du Plantes -kasvipuutarhassa ihastelemassa erilaisia kasveja aina tutuista rikkaruohoista, kuten pietarinyrtistä, kaikennäköisiin kukkiin ja kukkia pukkaaviin pensaisiin. Näimmepä samalla kävelyllä myös jokaviikkoisen Pariisin rullaluistelutapahtuman. Pysähdyttyämme valoihin edestämme rullasi suuri joukko ihmisiä rullaluistimilla viikottain vaihtuvaa reittiä pitkin. Lopuksi kävimme illastamassa läheisen Place de la Bastille -aukion reunalla sijaitsevassa kahvilaravintolassa. Tässä vaiheessa alkoi jo hahmottua se, että voi olla hieman vaikea määritellä ranskalaisen/pariisilaisen keittiön ruokaa, joka voi teoriassa olla kulttuurien yhteensulautumisen vuoksi lähes mitä tahansa mutta voisin silti yrittää jotenkin tutustua ranskalaiseen ruokaan. Reiluna pariisinmatkaajana tilasinkin siis Saucisses de Nurnberg, elikkä nakkeja Nurnbergistä. Ja jotain saksalaista lageria.

Louvre, Pariisin kääntöpuoli ja "Jo muinaiset kreikkalaiset..."
Seuraavana oli vuorossa odotettu sadepäivä joten menimme päiväksi Musee de Louvreen. Saavuttuamme törmäsimme heti ensimmäisenä Pariisin kääntöpuoleen matkailukohteena - valtavaan turistimäärään. Hetkeä myöhemmin ymmärsimme, että yli 100 metriä pitkä ja moninkertaisen määrän ihmisiä käsittävä jono oli Louvren sisäänkäyntijono ja lippuja täytyi jonottaa lähes yhtä kammottavan pitkässä jonossa joko lipunmyyntipisteeseen tai lippuautomaatteihin, jotka eivät ihan olleet käytettävyyden taidonnäytteitä mutta hanskasimme sen suomalaisten insinööriaivojemme avulla. Näissä matkamuistokauppojen ja ravintoloiden täyttämissä odotushalleissa oli suuren turistimäärän lisäksi myös suuri ihmishälinä joka vain voimistui päästyämme lopulta turvatarkastuksen läpi sisälle itse museoalueen aulaan, valtavan pyramidin muotoisen lasikaton alle. Huomatkaa, että Da Vinci -koodista tuttu (pienempi) kärjellään seisova lasipyramidi oli erikseen jonotushallissa.

Louvren valtava ihmismäärä velloi enimmäkseen 13:nnesta 17:nteen vuosisadoilla luotujen italialaisten maalausten osiossa, jossa useimmat maalaukset ovat suorastaan valtavia, jopa kuutisen metriä korkeita ja sitäkin leveämpiä. Osiossa sijaitsee myös kuuluisa Mona Lisa, jota, kuten kaikkia muitakin teoksia, kuvattiin kameroilla varauksitta vaikka se on kiellettyä. Louvressa on myös muita suosittuja osioita, kuten egyptiläisen, itämaisen, kreikkalaisen, etruskilaisen sekä roomalaisen antiikin osiot. Kreikkalaisen antiikin osiosta löytyvät nämä valkoiset marmoriveistokset joissa patsastelevat nämä estottomasti pukeutuneet afroditet ja aleksanterit. Kuten Da Vinci -koodissakin sanotaan, jotkin patsaat ovat ruumiin ääreisulokkeita, kuten nenää tai penistä, köyhempiä. Eräästä huoneesta löytyikin sitten vähän "erilainen" afrodite, nimittäin hermafrodite. Tämä makuuasennossa oleva hahmo on takaapäin lähes katsottavan kaunis kimma. Kiersin hänen etupuolelleen ja odotettavasti havaitsin hänen omistavan myös maskuliinisen ruumiin ääreisosan. Näemmä jo muinaiset kreikkalaiset tunsivat käsitteet ansa sekä dickgirl.
Louvre on suuri paikka, siellä on todellakin kilometrikaupalla käveltävää eri näyttelytiloissa jos haluaa nähdä kaikki 30000 esillä olevaa teosta. Louvren museorakennus on lähes itsekin taideteos. Suuren ihmismäärän ja tunkkaisen ilman jälkeen oli suuri helpotus löytää tiemme toiseen ylimpään kerrokseen katselemaan 1800-luvun ranskalaismaalauksia, jossa jostain käsittämättömästä syystä oli ihmismäärä ja ilmanlaatu täysin erilainen. Siellä oli inhimillisen vähän ihmisiä mutta suureksi ilokseni myös parhaimmat teokset. Usean metrin korkuiset ja mahtipontiset maalaukset ovat toki hienoja mutta ne eivät tehneet minuun läheskään yhtä merkittävää vaikutusta kuten nämä pikkuiset ja vaatimattoman sievällä tavalla elämänmakuiset maalaukset kapeista kaduista, sisäpihoista ja maaseutunäkymistä. Mm. Jean-Baptiste-Camille Corot nähtiin tämän Barbizon-koulukunnan maalarina. Suurella ihmisjoukolla jäi näkemättä kaikki tämä ja muuta mielenkiintoista kuten mustavalkoinen maalaus.
Jean-Baptiste-Camille Corot:n "Le Moulin Drocourt": http://ecoleslanoy.free.fr/photos/corot1.jpg
Jatkuu seuraavassa numerossa. Luvassa mm. Notre Dame, Napoleonin jumalakompleksi ja Pariisin maailmannäyttelyn maamerkki vuodelta 1889.
Musakorneri

Nyt se on viimein tapahtunut, pitkän odotuksen jälkeen Blu Mar Ten putkautti ulos albumin. Lähinnä drum & bass -DJ-hommista ja tanssilattialle suunnatuista levytyksistä tunnettu ryhmä julkaisi toisen levynsä, joka sisältää lähinnä downtempo-henkisiä sulosointuja rankan d&b-väännön vastapainoksi. Tuotanto kuulostaa täysin virheettömältä, suorastaan korvia hivelevän huolitellulta ja paikoitellen hyvin koskettavalta. Albumin merkittävin single ja levyn avausraita Black Water osoittaa ravisuttavalla tavalla kuinka majesteettisen taidokkaita kappaleita Blu Mar Ten kykenee parhaimmillaan luomaan.
http://www.exceptionalrecords.co.uk/releases_detail.asp?id=158 http://www.myspace.com/blumarten |
|
|
| KS oli francofiili |
[Jul. 21st, 2007|05:53 pm] |
| [ | Current Location |
| | Rovaniemi | ] |
| [ | mood |
| | excited | ] |
| [ | music |
| | Kevin Keller - Anicca | ] | Moi meen Pariisiin. Juuri ja juuri AnimeConista palauduttuani lähdenkin isäni mukana Ranskaan, tuonne taiteen, gastronomian ja rakkauden ylistettyyn maahan. Tosin saas nähä millaset fiilikset mainituista jää mulle, etukäteen toi gastronomiapuolikin lähinnä pelottaa viehätyksen sijasta. Taide... hmmm... no ehkä jos pääsee kattoon Espace Dalíin Salvador Dalin taidetta niin voi olla ihan hassua. Louvressakin käytäneen, siellä kestää kin koko päivä eikä sittenkään aika riitä katsomaan kaikkia 30 000 esillä olevaa teosta. No jos taide, ruoka ja rakkaussuhteet menevät mönkään niin voin aina mässyttää patonkia ja ryypätä viiniä. Toivottavasti herra Schulze ei ollut väärässä Ranskasta.
EDIT: Toivottavasti jalkani kestää matkan. Mun kantapäätä on alkanut vihlomaan ja sille ei tekis mieli astua koko painolla. Juoksulenkille lähtiessäni hyppäsin pariin otteeseen muutaman portaan alas, en sillai hulluna ninjaillu, ihan nätisti vaan. Siitä se kai tuli, ei kyl ois uskonu. Mutta nyt meen, NYT MEEN! MENIN! MOI!!12
"Tää on omistettu sille ja sille, just niille takamuksille" |
|
|
| navigation |
| [ |
viewing |
| |
most recent entries |
] |
| [ |
go |
| |
earlier |
] |
| |
|
|